Olen työstänyt vuodesta 2008 maalaussarjaa Maisemia, joissa teosten lähtökohtana ovat muistot ja mielikuvat paikoista, joissa olen vieraillut tai jonne haluaisin matkustaa. Mielikuvat näistä paikoista ovat rajattomia ja siinä on niiden mahdollisuus. Mielikuvamatkailu on myös eräänlainen ekoteko tässä ympäristökriisien ajassa, jossa elämme. Meidän on myös kyettävä kuvittelemaan kestävämpi maisema. 

Maalatessani lähden usein liikkeelle väristä, muistoista ja tunnelmista. Prosessin aikana kuitenkin harhailen, kadotan ja hetkittäin löydänkin. Taiteellisessa työskentelyssäni liike ja sen mahdollistama muutos on tullut myös yhä tärkeämmäksi. Työstän teoksiani juostessa, jolloin ajattelen, jäsentelen, kuvittelen ja olen auki maailman kutsuille. Juostessa fyysinen sijainti muuttuu, mutta isoin muutos tapahtuu omassa kehossa ja ajattelussa. Liikkeelläolo ja herkistymisen sille, jonka äärellä milloinkin ollaan, ovat oleellisia. Luonnosmaisuus ja keskeneräisyys viehättävät, sillä niin teoksen kuin kehonkin pitää pystyä hengittämään. Kuvittelemalla ja eri maisemissa liikkuessa ovat syntyneet tämän näyttelyn uudet teokset. Teokset koostuvat lukuisista eri palasista, jotka olen koonnut yhteen. Mielikuvatkin muodostuvat monista eri aineksista: eletyn kehon muistoista, muiden tarinoista, kulttuurista ja ajasta, jossa elämme. Olen löytänyt keramiikasta välineen, joka yllättävyydessään vie minut aina uusiin maisemiin. Avarat maisemat vetävät puoleensa.