Puhu mulle, jooko on kahden projisoinnin videoinstallaatio. Käsittelen teoksessa kommunikaatiota ja toisen kohtaamista sulkapallopelin kautta. Toiminta tapahtuu kriittisessä tilassa, jossa kaikki eleet saavat ylikorostuneen merkityksen. Ensimmäisessä projisoinnissa henkilöt pelaavat sulkapalloa. Peli etenee kankeasti, kumpikaan ei puhu mitään. Toinen projisointi on 10 sekuntia kestävä luuppi, jossa he vain tuijottavat toisiaan pelikentällä. Mitään ei näytä tapahtuvan, mutta paljon on tapahtumassa. Pelaajat määrittävät osittain tiedostamatta omat sääntönsä. Odottamisen ja turhautumisen hetket ovat iso osa teosta. Kommunikaatio tapahtuu sanojen sijasta tekemisen ja tekemättä jättämisen kautta. Viestit lentävät ilmassa, joskus vastaanotto on ymmärtäväisen lempeä toisinaan hyökkäävä.