REM-Vaihe on viisiosainen videoteos, jossa eri henkilöt nukkuvat. Joku on osunut paikalle parhaaseen katseluaikaan. Kuiskattu ääni kertoo, mitä nukkuvienunissa tapahtuu. Ääni on intensiivinen ja vahva osa teoksen tunnelmaa. Raja unitodellisuuden ja valvetodellisuuden välillä on kiehtova. Unien narratiivit ovat tekijän omia unia. Uniin sekoittuu elettyä elämää, pelkoja, fantasioita, pätkiä ja tunnelmia elokuvista. REM- vaiheessa ihminen näkee eniten unia. Teos leikittelee ajatuksella, että yksityiset unet olisivatkin julkisia, kaikkien muidenkin aistittavissa. Unet heijastavat todellisuuttamme usein absurdilla tavalla, toisinaan mieletön todellisuutemme heijastelee unimaisia tiloja. Muistamani unet mahtuvat ääneen kerrottuina minuuttiin. Onko unella muistamisen raja?